Kuka?

Henkilökohtainen pilvipalvelu SparkleShare

SparkleShare on avoimen lähdekoodin projekti henkilökohtaisen pilvipalvelun rakentamiseen. SparkleShare on siis tee se itse -vaihtoehto Dropboxille.

Mutta miksi kukaan väsäisi itselleen palvelua, jonka saa ostettua verkosta muutamalla klikkauksella?

Oman pilvipalvelun rakentamiseen on monia syitä. Yksi ei halua luovuttaa tiedostojaan kaupallisen palveluntarjoajan huomaan, toinen kaipaa nopeaa tiedonsiirtoa, kolmannen motiivina voi olla silkka uteliaisuus.

SparkleShare on erityisen kiinnostava vaihtoehto privaattipilveksi, sillä se tallentaa tiedot versionhallintasovellus Gitin tietovarastoon. Koodareille versionhallinnan käyttö on itsestäänselvyys, mutta versionhallinnasta hyötyvät muutkin. Esimerkiksi kirjoittajien on ajoittain tarpeellista päästä palaamaan tekstitiedostojen vanhempiin versioihin.

Git-ytimensä vuoksi SparkleSharea ei ole tarkoitettu koko tietokoneen varmentamiseen, vaan jatkuvasti muuttuvien tekstidokumenttien tai kuvatiedostojen hallintaan. Jos käyttäjä kaipaa vain mutkatonta varmuuskopiointia ja versionhallintaa, SparkleShare tarjoaa mahdollisuuden käyttää Gitiä ilman varsinaisten Git-komentojen opettelua.

Käyttäjä yksinkertaisesti luo SparkleShare-projektin palvelimelle ja yhdistää tietokoneensa graafisen asiakasohjelman projektiin. Sen jälkeen SparkleSharen voi jättää pyörimään taustalle. Helppokäyttöinen asiakasohjelma löytyy Linuxiin, OS X:ään ja Windowsiin.

Yksittäiset SparkleShare-projektit on mahdollista myös salata. Salasanoja voi kuitenkin olla vain yksi projektia kohden, eikä salasanaa saa muutettua jälkeenpäin.

Käytän itse SparkleSharea omalla pikku serverilläni, mutta SparkleSharen voi asentaa yhtä lailla virtuaalipalvelimelle. Tallennukseen sopii mainiosti myös esimerkiksi GitHub.

Digikirjoituskone ammattikirjoittajille

Kirjoitan raakatekstiä toisinaan pienellä laitteella nimeltä AlphaSmart Neo2, josta mainitsin myös Vikasietotila-podcastissa.

Neo ei ole varsinainen kannettava tietokone, vaan retroteknologiaa, eräänlainen elektronisella paperilla varustettu kirjoituskone. Käytännössä Neo on näppäimistö, johon on liitetty suklaapatukan levyinen LCD-näyttö.

Neon taustalla oli aikoinaan kahden entisen Applen työntekijän perustama AlphaSmart, joka suunnitteli koululaisille yksinkertaisia ja kestäviä kirjoituslaitteita. Myöhemmin AlphaSmartin osti yritys nimeltä Renaissance Learning. Lapsille suunnatut AlphaSmart-laitteet alkoivat pian kerätä kulttikannatusta ammattikirjoittajien keskuudessa.

Ammattilaisten kiinnostusta on helppo ymmärtää. Neo auttaa kirjoittajaa keskittymään työhönsä. Taaperoikäisten lelutietokoneelta näyttävä laite ei tarjoa mahdollisuutta videoiden katselemiseen tai verkon selaamiseen, eikä edes sähköpostin lukemiseen. Jos käyttäjä haluaa Neon ääressä vilkaista Twitteriä, hänen pitää poimia näppeihinsä toinen laite.

Kolme tavallista AA-paristoa antaa Neolle virtaa yli 700 tuntia. Siksi Neo sopii käytettäväksi yhtä lailla lentokoneessa, kahvilan pöydässä kuin vaikka uimarannalla. Olen itse kirjoittanut Neolla lukemattomat haastattelumuistiinpanot ja kantanut AlphaSmart-laitetta rinkassani jopa erämaavaelluksella.

Neo on kirjoitusvalmis välittömästi käynnistysnappia painettaessa, jolloin laite avaa viimeksi avoinna olleen dokumentin. Laitteen tekstinkäsittelyohjelma sisältää vain yksinkertaisimmat komennot tekstin leikkaamiseen ja liimaamiseen sekä merkkilaskurin ja etsi-komennon.

Neo soveltuu erityisen hyvin raakatekstin kirjoittamiseen, joka on usein kirjoittamishankkeen haastavin vaihe. Pienelle ruudulle mahtuu kerralla kahdesta kuuteen riviä kirjasimen koosta riippuen. Ensimmäisen version kirjoittamisessa pienestä ruudusta on etua. Kun ruudulla näkyy vain kapea kaistale tekstiä, kirjoittajalle ei tule houkutusta editoida kirjoittamisen hetkellä.

Tallennustilaa Neossa riittää kahdelle sadalle tekstisivulle. Vaikka muistin koko on huvittavan pieni, laitteeseen mahtuu periaatteessa pieni romaani. Yleensä kirjoittajat siirtävät tekstin Neosta varsinaiseen tietokoneeseen, kun raakateksti on kirjoitettu.

Tekstin siirtäminen Neosta tietokoneelle onnistuu USB-kaapelilla. Kun käyttäjä painaa Send-nappia, tiedosto kirjoittuu suoraan tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmaan. Sama menetelmä toimii kaikissa tavallisissa käyttöjärjestelmissä. Neolle on tarjolla myös erityinen AlphaSmart Manager -ohjelma (OS X / Win), jolla käyttäjä halutessaan siirtää kerralla laitteen kaikki tiedostot.

Jos kirjoitat paljon ja kaipaat työkalua, jolla voit työskennellä missä tahansa, Neo on ilman muuta kokeilemisen arvoinen vekotin. Renaissance Learning lopetti hiljan Neon tuotannon, mutta laitetta löytyy edelleen esimerkiksi Amazonista ja eBaystä pilkkahintaan muutamalla kymmenellä eurolla.

Meditaatioajastin Medigong

Meditoija tarvitsee ajastimen tietääkseen, milloin päättää meditointi. Ajastin on tarpeen jo siksi, että joskus kymmenen minuutin meditointi saattaa tuntua tunnilta, toisinaan tunti kymmeneltä minuutilta.

Olen kokeillut meditointiajastimina monenlaisia vekottimia munakellosta alkaen. Varta vasten suunnitelluista meditaatioajastimista ei ole onneksi enää pulaa, sillä meditoinnista on tullut mindfulnessin myötä suosittua puuhaa.

Käytän nykyisin ajastimena usein Medigongia.

Medigong on helppokäyttöinen meditaatioajastin Android-puhelimiin.

Ennen meditointia käyttäjä yksinkertaisesti asettaa ohjelmaan tarvitsemansa valmistautumisajan ja varsinaisen meditointiaikansa. Medigong kertoo ajan kulumisesta suurin numeroin ja ilmoittaa meditaatiohetken päättymisestä soittamalla kelloa.

Yhteismeditaatioissa meditaatiohetken päättyminen ilmaistaan yleensä kolmella kellon lyönnillä. Medigongissa meditoinnin päättäviä lyöntejä tulee käyttäjän valinnan mukaan joko yksi tai kolme. Medigongin äänimerkki kuulostaa yllättävän paljon meditaatiosalien kellonsoitolta, sillä ohjelmassa käytetään oikean gongin digitoitua ääntä.

Käyttäjä voi halutessaan asettaa välisoiton kertomaan ajan etenemisestä meditoinnin aikana. Välisoitto tietyssä vaiheessa meditointirupeamaa voi auttaa esimerkiksi uutta meditointitekniikkaa opetellessa tai vaikkapa siirtymisessä istumameditaatiosta kävelymeditaatioon.

Ohjelma muistaa viimeisen istunnon pituuden, joten aikaa ei tarvitse asettaa joka kerta uudestaan.

Ilmainen Medigong ei sisällä mainoksia, eikä vaadi toimiakseen verkkoyhteyttä. Myös ominaisuuksien valikoima on rajattu. Käyttäjä ei voi edes vaihtaa kellon ääntä toiseksi, vaan vain säätää äänenvoimakkuutta. Medigong tekee kuitenkin tismalleen sen, mihin se on tarkoitettu. Minimalistinen sovellus riittää mainiosti paljonkin istuvan harjoittajan apuvälineeksi.

Pandoc muuntaa tekstin

Moni meistä kirjoittaa ja tallentaa tekstin puhtaana tekstinä, Markdownina tai esimerkiksi Emacsin Org mode -muodossa.

Usein teksti kuitenkin tarvitaan käyttöön esimerkiksi muunnettuna HTML:ksi, PDF:ksi tai vaikkapa Microsoft Wordin DOCX-muodoksi.

Nopeimmin teksti siirtyy muodosta toiseen komentoriviohjelmalla Pandoc.

Pandoc on dokumentinmuuntaja, jonka avulla esimerkiksi Markdown-tiedosto kääntyy HTML:ksi näin yksinkertaisella komennolla:


pandoc teksti.md -o teksti.html

Samanlainen yksinkertainen komento muuttaa puhtaan tekstitiedoston Wordin DOCX-muotoon:


pandoc teksti.txt -o teksti.docx

Ja samalla tavoin Markdown muuttuu e-kirjoissa paljon käytettyyn EPUB-muotoon:


pandoc teksti.md -o teksti.epub

Pandoc päättelee tiedostopäätteiden perusteella, minkälaisesta tiedostosta on kyse ja minkälaiseen formaattiin tiedosto pitää muuttaa. Yhdysvaltalaisen filosofian professorin John MacFarlanen koodaama Pandoc tuntee useita Markdown-muotoilukielen versioita, ja käännettävät tiedostot voivat sisältää myös alaviitteitä, taulukoita, sisällysluettelon ja niin edelleen.

Parhaiten Pandoc tukee juuri Markdownia, mutta ohjelma ymmärtää lavean valikoiman muitakin muotoilukieliä.

Tekstin muuttaminen tiedejulkaisujen käyttämään LaTeX-formaattiin edellyttää, että koneelle on asennettu Pandocin lisäksi myös LaTeX. LaTeXia tarvitaan myös tekstin konvertointiin PDF-tiedostoksi.

Pandoc tarjoaa monenlaisia valitsimia tiedoston tarkempaan säätämiseen ja käyttäjä voi luoda myös dokumenttipohjan kohdetiedoston malliksi. Pandocin sivuilta löytyy opas ohjelman käytöstä ja monenlaisia käytännön esimerkkejä. Pandocin saa asennettua niin Macciin, Linuxiin kuin Windowsiin.

Vinkkilista feature-oppaista

Kerronnallisesta journalismista eli laajoista feature-jutuista on viime vuosina puhuttu taas enemmän kuin aikoihin. Syynä on tietysti digitaalinen julkaiseminen.

Esimerkiksi Longformin, Longreadsin ja Bylinerin kaltaiset alati päivittyvät juttukokoelmat ovat tuoneet lajityypin helppokäyttöisessä muodossa kaikkien ulottuville.

Minua se ilahduttaa, sillä ryhdyin toimittajaksi juuri kiinnostuksesta pitkiä juttuja kohtaan.

Kerronnallisen journalismin kursseilla minulta kysellään usein kirjavinkkejä.

Vinkkilistani on yksinkertainen: lue kaikki, mitä näppeihisi saat.

Pikalähtö aiheeseen onnistuu seuraavilla kirjoilla:


Jack Hart, Storycraft: The Complete Guide to Writing Narrative Nonfiction

Jack Hart työskenteli pitkään The Oregonian -sanomalehdessä editoijana ja kirjoittajakouluttajana. Storycraft on eräänlainen näkemyksellinen yhteenveto feature-kirjoittamisen oppaista monen vuosikymmenen ajalta. Jos alan kirjallisuus on jäänyt vieraaksi, lukeminen kannattaa aloittaa Hartin kirjasta.


William E. Blundell, The Art and Craft of Feature Writing

William E. Blundell työskenteli aikanaan editoijana Wall Street Journalissa. Blundellin kirja perustuu Wall Street Journalin sisäiseen oppaaseen, jonka Blundell kirjoitti lehden toimittajille. Kirjaa käytetään Yhdysvalloissa myös kurssikirjana yliopistoissa. Kaivan itse Blundellin kirjan hyllystä aina muutaman vuoden välein.


Jon Franklin, Writing for Story: Craft Secrets of Dramatic Nonfiction

Jon Franklinin narratiivisen kirjoittamisen malli sopii parhaiten suoraviivaisiin, kronologisesti eteneviin juttuihin. Useimmille aiheille niin kaavamainen käsittelytapa ei tietenkään sovi. Muuan yhdysvaltaistoimittaja huomautti osuvasti lasillisen ääressä: “Jos freelancer-toimittaja käyttäisi vain Franklinin oppeja, hän nääntyisi nälkään.”

Kirja kannattaa silti ehdottomasti lukea. Jos Franklinin ajatuksiin suhtautuu avarakatseisesti, ne venyvät myös juttuihin, joista Franklin ei kirjassaan puhu.


Roy Peter Clark, Writing Tools: 50 Essential Strategies for Every Writer

Roy Peter Clark on toimittaja, editoija ja kirjoittajakouluttaja sekä Poynter-instituutin varajohtaja. Kuten kirjan nimikin kertoo, Clark käy kirjassaan läpi ison laatikollisen kirjoittamisen perustyökaluja, joiden kertaaminen ei tee pahaa kokeneellekaan toimittajalle.


Robert McKee, Story: Substance, Structure, Style and the Principles of Screenwriting

Paraskaan sisältö ei välity lukijalle, jos tekstin rakenne ei ole kunnossa. Elokuvassa rakenne on kaikki kaikessa. Siksi monet laajoja juttuja kirjoittavat toimittajat tuntevat vähintään elokuvakäsikirjoittamisen perusteet.

Robert McKeen Story on yksi tunnetuimmista käsikirjoittamisoppaista. Monet kirjan ajatuksista sopivat myös pitkää juttua kirjoittavan toimittajan käyttöön. Lajeilla on tietenkin myös eronsa. Luovimmassakin feature-jutussa kaiken pitää olla totta.